maanantai 18. huhtikuuta 2016

Done

Nyt on lavalla pyörähdetty, eli unelma on toteutettu, mutta millaista se nyt sitten oli? Voin ainakin sanoa, että matka sitä kohti oli paljon enemmän, mitä olin kuvitellut.

Perjantaina ajeltiin kisapaikalle Iisan ja mun huoltajan kanssa. Matka meni hujauksessa ja sain miljoona fitness-vinkkiä kokeneelta kisaajalta. Kirjauduttiin sisään hotelliin, levähdettiin hetki ja mentiin heti neljäksi rekisteröintiin. Siellä oli pitkä jono ja meillä meni about tunti. Bikinit ja kengät meni läpi ilman sanomisia.

Iisan kanssa rekisteröinnissä
Rekisteröinnin jälkeen vedettiin toinen kerros Pro Tania ja kuivattelun jälkeen lähdettiin käymään väritsekissä. Väri oli kuulemma tasainen ja ilmeisesti tarpeeksi tumma, koska kahden Jantana-kerroksen sijaan ohjeeksi annettiinkin vain yksi kerros. Loppuilta meni ruokaohjeita seuraillessa, lepäillessä ja kisakamoja pakkaillessa. lisäsin myös vähän Swarovskeja mun biksuihin.

Kaikilla oli tämmösiä kuvia instassa, niin mäkin sit otin.
"Suuri päivä" alkoi ihan järkyttävällä pääkivulla ja huonolla ololla. Riisikakkuja ei meinannut saada alas millään ja ne vain pahensivat oloa. Peiliin en uskaltanut edes vilkaista, mutta tajusin kyllä, että kroppa ei ollut yön aikana kuivunut niin paljon, kuin olin odottanut. Ensimmäisen aamupalan jälkeen menin uudestaan nukkumaan ja heräsin vasta seuraavaa varten. Toisen aamupalan kanssa oli vähän helpompaa, mutta edelleen paha olo vainosi ja syömisessä meni niin kauan, että jouduttiin jo väriä alkaa levittää samalla.


Värin jälkeen meikkasin ja laitoin hiukset. Oli aika good hair day ja hiukset teki just, mitä tahdoin. Naaman kanssa oli haastetta, kun siellä oli kuivia kohtia, joihin tumma meikkivoide laikuttui. Sekottelin vaaleampaa niitä kohtia varten ja meikkikin lopulta onnistui.

Kisalook valmiina
Kisapaikka oli ihan hotellin vieressä, joten mentiin sinne kävellen. Seuraavaksi vuorossa olikin odottelua. Mä vaan pötköttelin takahuoneessa. Väsytti paljon, mutta unta ei saanut. Edelliset sarjat oli venyneet, joten aikataulu oli tosi paljon jäljessä. Takahuoneessa ollessa mua jännitti tosi paljon, eikä odottelu auttanut tilannetta yhtään.


Vihdoin juniorit ja mastersit oli ohi ja mua alettiin huoltamaan. Bikinit liimattiin, öljyä laitettiin pintaan ja suklaata tungettiin suuhun. En tykkää suklaasta, joten se oli ehkä kaikista kamalinta tossa. Jopa kamalampaa kuin se, että yläosaa kiristettäessä mun bikinien yläosasta hajosi connectori ja koko höskä tipahti alas. Mulla oli neula ja lankaa mukana ja huoltajat ompeli mun varaolkaimen kiinni. No ens kerralla osaan ommella connectorin alle suoraan sellaisen varaolkaimen. Jännitys katosi tohinassa ja loppuajan epätoivosesti yritin pumppailla painetta lihaksiin.

Lavalla vasemmassa reunassa
Kisa oli ohi yhdessä hujauksessa. Lavalla olo oli ihan siistiä ja kai se näkyi mun ilmeestä. Mukana olleet kaverit sanoivat, että olin säteillyt siellä ja sellainen fiilis olikin. Ohjeita oli helppo seurata ja hyvin mustin detaljit, mitä piti tehdä. Niitä oli niin moneen otteeseen treenattu, että ei mitään tarvinnut oikeesti miettiä. Olin toisessa vertailussa ja se oli pettymys, mutta toisaalta arvattavissa. En siis päässyt kuuden parhaan joukkoon. Tuntui, että olisin pettänyt kaikkien katsomaan tulleiden odotukset.

Maija ja Ari oli kannustamassa ja toi mulle hienon plakaatin.
Kisan jälkeen ei tehnyt mieli syödä mitään. Mulla oli vaikka mitä herkkuja mukana, mutta join vain vettä. En ollut ansainnut herkkuja. Kävin kuvattavana ja sitten tulin ihmisten ilmoille tapaamaan kavereita. Kaverit oli onneksi tosi kannustavia, joten tuli hetkellisesti hyvä mieli ja ajatteli, että kyllähän sitä täytyy uudestaan nousta lavalle. Sain jopa maisteltua jotain karkkeja, mutta ei ne kyllä ollut minkään kuolaamisen arvoisia.

Vaikka syötiin hienossa ravintolassa ja itsellä oli vaikka mitä herkkuja varattuna ja sunnuntaina sai myös hotelliaamiaiseen, parasta oli maito. Tilasin sitä kaksi lasillista siellä ravintolassa.
Illalla käytiin syömässä ja siitä lähtien sunnuntai-iltaan asti oli ihan ähky. Väsytti paljon ja lihaksetkin tuli kipeiksi. Fiilis ei ollut kovinkaan katossa. Sitä kävi läpi päässään, mitä meni mahdollisesti pieleen ja mitä olisi voinut tehdä erilailla. Olin valmis luovuttamaan koko jutun, että tää oli nyt tässä. Vaikka en ole luovuttaja, mitä kisaamiseen tulee... No fiilikset vaihteli paljon ja varmasti niin kuuluukin. Pelkäsin, että olisin viimeinen. Tänään kokonaistulokset kuitenkin tuli ja huh, olin seitsemäs!! Tasapisteillä kuudenneksi tulleen kanssa. Se oli suuri helpotus ja en toki satavarmaksi vielä sano, mutta eiköhän mut vielä lavalla nähdä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti